Ensimmäisenä sunnuntaina joulun jälkeen (29.12.2024) katolilaiset kaikkialla maailmassa avasivat kirkoissaan paavi Franciscuksen julistaman riemuvuoden, niin kuin aina ennenkin on tehty 25 vuoden välein jo yli puolen vuosituhannen ajan. Niin teimme myös me Suomen katolilaiset.
Avajaistapahtuma edellytti kuitenkin, että meidän tuli kokoontua ensin jossakin sopivassa paikassa, jossa viettäisimme rukoushetken ja josta sitten lähtisimme kulkueena omaan katedraaliimme. Historiallisten tapahtumien summana Helsingin Saksalainen kirkko sijaitsee sopivan matkan päässä katolisesta Pyhän Henrikin katedraalista. Niinpä kysyimme syksyllä, olisiko tämä riemuvuoden avajaistapahtuman aloitus mahdollista viettää Saksalaisessa kirkossa. Ja niinhän siinä sitten kävi. Kirkkoherra Tina Meyn ja koko seurakunta otti katoliset veljet ja sisaret iloisesti vastaan. Olemme siitä hyvin kiitollisia. Juuri tällaista ekumenia on parhaimmillaan: annetaan ja otetaan vastaan, jaetaan omasta, tuetaan ja autetaan. Hyvä tahto vie pitkälle.
Tuona sunnuntai-iltapäivänä heti Saksalaisen seurakunnan oman messun jälkeen kirkko ei ehtinyt täysin edes tyhjentyä, kun jo sisään marssi toistasataa katolilaista. Helsingin katolisen piispan Raimo Goyarrolan johdolla kirkossa vietettiin riemuvuoden avajaisliturgian alkuosa rukoillen, laulaen, evankeliumia lukien ja paavin riemuvuosibullaa kuunnellen. Mukana oli Pyhän Marian seurakunnan kuoro ja tuttu urkuri Pilvi Listo-Tervaportti.
Suitsutuksen ja piispa Goyarrolan johtaman kauniin rukouksen myötä mukana olleet kokoontuivat lopulta kulkuetta varten kirkon eteen, josta lähdettiin riemuvuoden juhlallisen ristin jäljessä kohti Pyhän Henrikin katedraalia. Rukouksessa piispa oli lausunut näin: ”Isä Jumala, sinä olet varma toivomme ja kaiken olevan alku ja loppu, siunaa tämän pyhiinvaelluksemme aloitus, kun me nyt lähdemme seuraamaan Poikasi kunniakasta ristiä.”
Etelärantaa pitkin edennyt kulkue lauloi kaikkien pyhien litaniaa ja psalmeja ja psalmien välissä ylvästä lausetta: ”Kristus eilen ja tänään, hänelle kunnia iankaikkisesti.” Kun päästiin katedraalin ovelle, piispa otti kulkueristin, kääntyi kansaa päin, kohotti ristiä ja lausui kolmesti: ”Katsokaa kaikki – Kristuksen risti, ainoa toivo!” Siihen me kaikki vastasimme: ”Meidän toivomme ja turvamme!”
Avajaisliturgia jatkui sitten pyhän messun vietolla katedraalissa. Saarnassaan piispa Raimo puhui riemuvuoden teemasta, toivosta, ja muistutti perheiden ja ennen kaikkea lasten suuresta arvosta ja merkityksestä kirkolle ja yhteiskunnalle.
Näin koko kirkko ja siis kaikki kristityt ovat astuneet toivon riemuvuoteen. Meille kaikille se on vasta alussa, mutta jo nyt voimme sanoa, että olemme nähneet sen kauniita hedelmiä, kun olemme voineet kokea ekumeenista yhteyttä. Se oli totta jo 1850-luvulla, jolloin seurakuntakirkkomme rakennettiin Tähtitorninvuoren eri laidoille. Kenraalikuvernööri von Berg sai oman kirkkonsa kukkulan pohjoislaidalle, hänen vaimonsa kreivitär Cicogna etelälaidalle. Ehkä hekin, niin kuin me nyt, saattoivat todeta: ”Kristuksen risti, ainoa toivo!”
Marko Tervaportti FM (M.A.), viestintäjohtaja, Katolinen kirkko Suomessa,
puhelin +358 40 7531713, sähköposti marko.tervaportti@katolinen.fi
Das ‚Heilige Jahr 2025‘ begann ökumenisch!
Am ersten Sonntag nach Weihnachten, am 29. Dezember 2024, haben Katholiken auf der ganzen Welt in ihren Kirchen das von Papst Franziskus ausgerufene Heilige Jahr eröffnet, so wie es seit mehr als einem halben Jahrtausend alle 25 Jahre getan wird. Auch wir Katholiken Finnlands haben es so gehandhabt.
Die Eröffnungsfeierlichkeiten erforderten jedoch, dass wir uns zunächst an einem geeigneten Ort versammelten, um eine Gebetsandacht zu halten und dann in einer Prozession zu unserer Kathedrale zu ziehen. Durch eine historische Fügung befindet sich die Deutsche Kirche in Helsinki in einer passenden Entfernung zur katholischen St.–Heinrich–Kathedrale. So fragten wir im Herbst an, ob es möglich wäre, den Auftakt der Feierlichkeiten zum Heiligen Jahr in der Deutschen Kirche zu begehen. Und so geschah es. Pastorin Tina Meyn und die gesamte Gemeinde empfingen ihre katholischen Brüder und Schwestern mit offenen Armen. Dafür sind wir sehr dankbar. So sieht gelebte Ökumene aus: geben und empfangen, teilen, unterstützen und helfen. Guter Wille kann viel bewirken.
Am Sonntagnachmittag, unmittelbar nach dem Gottesdienst der Deutschen Gemeinde, hatte sich die Kirche kaum geleert, als bereits über hundert Katholiken einzogen. Unter der Leitung des katholischen Bischofs von Helsinki, Raimo Goyarrola, wurde der erste Teil der Eröffnungsliturgie des Heiligen Jahres gefeiert: mit Gebet, Gesang, der Verkündigung des Evangeliums und der Verlesung der Bulle des Papstes zum Heiligen Jahr. Der Chor der St.–Marien–Gemeinde sowie die Organistin Pilvi Listo–Tervaportti waren ebenfalls dabei.
Nachdem Weihrauch aufgestiegen war und Bischof Goyarrola ein feierliches Gebet gesprochen hatte, versammelten sich die Anwesenden vor der Kirche, um die Prozession zu beginnen. Die Wallfahrt begann unter der Führung des feierlichen Kreuzes des Heiligen Jahres. Im Gebet sprach der Bischof: „Gott, unser Vater, du bist unsere sichere Hoffnung, Anfang und Ende aller Dinge. Segne den Beginn dieser Pilgerreise, da wir nun dem glorreichen Kreuz deines Sohnes folgen.“
Die Prozession zog am Ufer der Eteläranta entlang, begleitet vom Gesang der Allerheiligenlitanei und von Psalmen. Zwischen den Psalmen erklang immer wieder der feierliche Ruf „Christus gestern und heute, ihm sei Ehre in Ewigkeit!“ An der Kathedrale angekommen, nahm der Bischof das Prozessionskreuz, wandte sich den Gläubigen zu, hob das Kreuz hoch und rief dreimal: „Schaut auf das Kreuz Christi, unsere einzige Hoffnung!“ Darauf antworteten wir alle: „Unsere Hoffnung und unser Heil!“
Die Eröffnungsliturgie setzte sich dann in der Feier der Heiligen Messe in der Kathedrale fort. In seiner Predigt sprach Bischof Raimo über das Thema des Heiligen Jahres, die ‚Hoffnung‘, und erinnerte an die große Bedeutung der Familien und insbesondere der Kinder für die Kirche und die Gesellschaft.
So ist die gesamte Kirche und damit alle Christen in das Jubeljahr der Hoffnung eingetreten. Für uns alle hat es gerade erst begonnen, doch bereits jetzt können wir sagen, dass wir seine schönen Früchte gesehen haben, indem wir ökumenische Gemeinschaft erleben durften. Dies war bereits in den 1850er Jahren der Fall, als unsere Gemeindekirchen an den gegenüberliegenden Hängen des Observatoriumshügels errichtet wurden. Generalgouverneur von Berg erhielt seine Kirche am Nordhang, seine Frau, Gräfin Cicogna, am Südhang. Vielleicht konnten auch sie, so wie wir heute, sagen: „Christi Kreuz, unsere einzige Hoffnung!“
Marko Tervaportti, der Verfasser des Artikels, ist Kommunikationsdirektor
bei der Katholischen Kirche in Finnland; E–Mail marko.tervaportti@katolinen.fi